Lähdin kotiin vaihdosta 29.6 ja matkustamiseen kului koko päivä. Heräsin viideltä aamulla, kun kello pirahti soimaan kolmen tunnin yöunien jälkeen. Edellisenä iltana heittelimme hyvästejä ja muistelimme vaihdon aikana tapahtuneita asioita oikein urakalla myöhään yöhön. Pakkaaminen oli parin päivän prosessi ja lähinnä tavaroiden lajittelua. Yritin saada mahdollisimman paljon tavaroita mukaan, mutta paljon jouduin heittämään roskakoriinkin. Minun laukkuni sai painaa ainoastaan 20kg ja siksi lähetin pari pakettia kotiin etukäteen postin kautta. Yhden parin kilon paketin lähettäminen maksoi n. 10 puntaa. Vein lainaamani tavarat takaisin Chaplaincylle ja vein sinne myös ostamani keittiötarvikkeet ja muut kierrätettäväksi sopivat tavarat. Tuli hyvä mieli, kun tiesi että joku muu uusi vaihtari tulee löytämään sieltä todella käyttökelpoista tavaraa.
Matkustusaamuna tilasin taksin yliopistolle kuudeksi, jotta ehtisin linja-autoasemalle puoli seitsemäksi. Vilkaisin huoneeseeni viimeisen kerran, raahasin suuren laukkuni ulos ja kävin palauttamassa avaimen Recidental Officen keyboxiin. Sitten hyppäsin taksin kyytiin kaikkine tavaroineni ja kotimatka alkoi viimeinkin. Taksikuski kyseli innostuneena minne olin matkalla ja kun kerroin matkustavani takaisin Suomeen, häntä kiinnosti olisinko tulossa vielä takaisin. Sanoin, että luultavasti tulen vielä joskus käymään, mutta en kuitenkaan enää opiskelemaan. Vastaus tuntui kelpaavan kuskille!
Matka asemalle kesti puolisen tuntia joten ehdin hyvin seitsemältä Dubliniin lähtevään bussiin. Bussi ei ollut täynnä, ja vaikka yritin katsella viimeisiä Irlannin maisemia, en oikein meinannut pysyä hereillä. Nukuinkin lähes koko matkan. Matka menikin vauhdilla. Bussi pysähtyy suoraan Dublinin lentokentän edessä, joten pystyin jäädä siinä pois ja mennä odottelemaan lentoani. Lentokenttä olikin jo tuttu, kun nukuimme siellä pääsiäslomalla Pariisin reissua edeltävän yön. Sain odotella lentoa jonkin tovin ja odotellessa söinkin lähes kaikki tuliaisiksi tarkoitetut karkit (niitä ei kannattaisi koskaan pakata käsimatkatavaroihin..). Dublinista matkustin Tukholmaan, jossa odottelin lentoa Tampereelle noin kolme tuntia. Päivä oli pitkä ja aika raskas. Lopulta, kun kone laskeutui Tampereelle, olivat fiilikset aika sekavat. Irlantiin oli ikävä, mutta olihan se niin ihanaa taas nähdä tuttuja täällä Suomessakin!
