keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Aurinkoista säätä, aikaisia palohälytyksiä sekä tuleva Pariisin reissu










Ensinnäkin on pakko hehkuttaa tätä upeaa säätä, joka täällä viime päivinä on ollut. Sää on muuttunut koko ajan lämpimämmäksi ja aurinko paistaa aivan upeasti koko päivän. Ja sateesta ei ole tietoakaan! Sää on tällä hetkellä  aivan kuin meillä Suomessa alkukesänä - tai ehkä jopa parempikin. Minäkin uskaltauduin tänään jättää takin ensimmäistä kertaa kotiin ja pistin kevätkengät jalkaan. Ja kaiken huipuksi kaivoin aurinkolasitkin esille. How cool is that?! On se kyllä jännä, miten aurinko vaan nostattaa mielialaa niin paljon.

Paikalliset ottavat tästä säästä kaiken irti ja kulkevat shortseissa, mekoissa ja sandaaleissa. Okei, onhan tuolla lämmin, mutta ei nyt taas ihan niin lämmin kuitenkaan. Maanantain ja tiistain luennoilla oli hiljaista. Kaikki olivat kuulemma ottamassa aurinkoa eivätkä jaksaneet tulla tunnille.. Toisaalta ihan ymmärrän heitä, sillä nämä kevätkelit ovat kuulemma ne parhaat kelit, jotka täällä on. Ja kesä onkin sitten kuulemma hyvin usein sateinen ja kolea.

Aurinkoisesta säästä tuli vaan mieleen, että mun kaverit Californiasta, jotka ovat tottuneet näkemään aurinkoa vähän enemmän, ovat ihan innoissaan näistä säistä. He ovat syöneet koko kevään mielettömiä määriä D -vitamiinia ja valitelleet siitä, kuinka jatkuva auringon puute masentaa ja tekee vihaiseksi. Eipä meillä Suomessakaan sitä aurinkoa jatkuvasti nähdä, että ehkä mä oon sitten vähän karaistuneempi. Pari viikkoa sitten sain vihaisia katseita osakseni, kun päivittelin miten kauniisti aurinko paistaakaan tänään. Niin no eihän se mitään suoranaista auringon paistetta ollut, mutta sekin oli jo paljon, että aurinko oli näkyvissä ja oli tosi valoisaa! Mutta kaiken kaikkiaan aurinko paistaa täällä ehkä saman verran kuin Suomessa.

Tämän sääpäivityksen lisäks aattelin vielä kertoa tämän päivän ihanasta aamuherätyksestä, joka oli klo 6.30 paloharjoitus. Mulla meni hetken tajuta, että se ei ollutkaan mun kännykkä joka soi, vaan palohälytin! Ja kovaa se kyllä soikin. Mun eka ajatus oli, että ei tämäkään ole oikea hälytys, kun täällä noita hälyttimiä niin innokkaasti testaillaan muutenkin. Vedin kuitekin hupparin päälle ja lähdin muiden mukana "tapaamispaikkaan", jonne meidän pitäis tulipalon sattuessa mennä. Siellä me sit seisoskeltiin kaikki yövaatteissa ja ooteltiin, että päästäis takaisin nukkumaan. Residental officen porukat oli tyytyväisiä harjoituksen tulokseen, vaikka jälkeen päin sain kuulla, että kaksi mun kaveria eivät olleet heränneet koko hälyttimeen (miten kukaan voi olla heräämättä siihen ääneen?!)  ja olivat nukkuneet onnellisesti koko harjoituksen ohi kenenkään siitä tietämättä. Ihan hauska juttu, mutta sinänsä vähän vaarallista, jos tulipalo oliskin ollut oikea. Kukaan ei huomannu heidän puuttumistaan, vaikka meille pidettiin ihan nimenhuuto. Että tuon harjoituksen onnistumista voidaan miettiä ehkä sittenkin kaksi kertaa! :D

Niin ja tosiaan sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata Annan ja Caitlinin kanssa Pariisiin! Reissu alkaa jo kyllä lauantaina, kun lähdemme bussilla Dubliniin. Joudumme mennä kentälle jo siksi edellisenä päivänä, kun lento lähtee jo niin aikaisin aamulla (=yöllä) sunnuntaina. Voi tulla vähän jännä yö isolla lentokentällä kolmestaan, mutta eiköhän me siitä selvitä. Pitää vain yrittää pitää huolta siitä, että kaikki ei nukahda yhtä aikaa, kun tavaroitakin pitäisi yrittää pitää silmällä. Ollaan varmaan aika ilmestys valvotun yön jälkeen, kun päästään viimeinkin Pariisin sunnuntai päivällä. Tyyli taitaa olla kohdallaan siinä vaiheessa ;). Matkustetaan muuten pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa eli kaikki viiden päivän kamppeet pitäisi saada mahtumaan yhteen pieneen laukkuun. Anna ja Caitlin jatkavat matkaa vielä reiluksi viikoksi Italiaan, Kreikkaan ja Englantiin. Heidän pakkaamisestaan olisin siis hieman enemmän huolissani, mutta eiköhän se siitä. Mun reissu loppuu siis jo Pariisiin, mutta tapaan Pariisissa pari kaveria Suomesta, jotka matkaa mun kanssa sitten tänne Belfastiin ja viipyvät mua täällä ilahduttamassa neljä päivää. Kivaa!

Käytiin tänään ostamassa kaikki jutut, mitä reissuun tarvitaan mukaan ja tajusin, että huh mehän ollaan ihan just oikeasti lähdössä reissuun. En malta odottaa! Aika tapahtumarikas pääsiäisloma on siis varmasti tulossa.

Ihanaa tulevaa pääsiäistä kaikille sinne Suomeen myös! :)

Koulumatka kuvina ja pieni kierros kampuksella

Mun ovi!

The Coyrtyard

Meidän kukkapenkki :D


Jossa kasvaa tällaisia kukkia.. ;)

Minä!




Sitten matka jatkuu..

Suojatiellä!


Yliopisto. Tää kuva ei oo oikeen kovin edustava!

Meen tätä reittiä aina luennolle, kun oon myöhssä. Eli aika usein....

Ja silloin ei ehdi katsella maisemia!

Yliopiston sivuovi

Kampuskartta

Olet osastolla 5, kerroksessa D!




Chaplaincy room

Kahvila, joka on tyhjä kun on sunnuntai..

Siis näitä meillä Suomessa ei kyllä ole kouluissa!


Lisää kampuskarttaa..

Ehkä vähän poseerausta havaittavissa..

Portaat kirjastolle

Ja itse kirjaston sisäänkäynti

University of Ulster

Caitlin ja minä

Ja päivä päättyi rannalle!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

St. Patrick's day and Dublin

Vihreä paita ja neliapiloilla kuvioidut onnensukat.
Vihreää kynsilakkaa..


17.3 on suuri juhlapäivä Irlannissa. Silloin juhlitaan pyhää Patrickia, joka mitä ilmeisemmin liittyy Irlannin historiaan jotenkin todella oleellisesti. Mulle ei vaan ihan vielä selvinnyt miten. Tämä juhlapäivä on aikoinaan Irlantilaisten siirtolaisten mukana levinnyt myös esimerkiksi myös Amerikkaan, jota siellä kuulemma juhlitaan  vielä rajummasti kuin itse Irlannissa - mikä nyt tietysti kuulostaa hieman huvittavalta. Harmittelimme päivän sattuneen tänä vuonna lauantaille, sillä se on yleinen vapaapaivä. Olisimme nimittäin saaneet yhden ylimääräisen vapaapäivän koulusta. Meitä käskettiin käyttää jotakin vihreää ja yllätys yllätys meillä kenelläkään ei ollut vaatekaapissa ainuttakaan vihreää vaatekappaletta.. Niinpä me jouduimme käydä ostamassa jotakin.. Mun asustuksen näkee tuolta kuvasta ylempää. Me päätettiin lähteä juhlapäiväksi Dubliniin, joka on siis kaiken juhlahumun keskus. Ja sinne päästyämme huomattiin, että sitä se todellakin on!

Mun herätyskello soi aamulla 6.00. Lähdimme junalla keskustaan ja sieltä otimme bussin kohti Dublinia. Monella muullakin oli ilmeisesti samat aikeet, sillä meitä oli tuplasti enemmän kuin bussissa oli istumapaikkoja. Niinpä pienen hälinän jälkeen paikalle tuli toinen bussi ja kaikki saivat istumapaikat. Toki bussi Belfastin ja Dublinin välillä kulkee ilmeisesti tunnin välein eli eipä siinä suurta vahinko olisi päässy tapahtumaan, vaikka seuraavaa bussia olisikin joutunut odotella. Menopaluu oli muuten ihmeen halpa opiskelijalta!




Mä ja Anna istuttiin etupenkillä, kun meille kummallekin tulee huono olo linja-autossa. Mä mietin bussin lähtiessä liikkeelle, että tarvinkohan turvavöitä vai en. Ensimmäisen viiden minuutin päästä Anna ja minä katottiin toistemme päälle kuin yhdestä sopimuksesta kauhistuneina ja vedettiin turvavyöt kiinni. Bussikuski nimittän ajoi l-u-j-a-a! Hän meinasi ainakin kahdesti törmätä toiseen autoon ja perille päästyämme hän melkein ajoi yhden ihmisen päälle eikä näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Maisemat olivat kuitenkin kauniita. Juuri perinteisiä brittiläistä maaseutua eli paljon vihreitä peltoja, kiviaitoja sekä lampaita ja hevosia laitumilla. Mulle tuli mieleen se yksi brittiläinen ohjelma, onkos se Emmerdale? Juuri sellaista maisemaa täälläkin näkyi, kun siinä ohjelmassa on. Erityisen upeaksi maiseman tekee joka paikassa kukkivat kirsikka- ja omepuut. Joka paikka on täynnä isoja puita, jotka on aivan täynnä vaaleanpunaisia kukkia. Upeaa!


Neliapiloita..



Pääsimme perille Dublinin bussiasemalle, joka oli aivan täynnä mitä ihmeellisimpiin vihreisiin asusteisiin pukeutuneita ihmisiä. Suosituimpia asusteita tuntuivat olevan isot vihreät hatut sekä kasvoihin maalatut irlannin liput. Mulle tuli heti mieleen Suomen vappu ja se tunne vaan voimistui, mitä enemmän juhlahumua ehdittiin nähdä. Erona oli ehkä vain se, että aikuiset olivat pukeutuneet ihan yhtä innokkaasti kaikkiin juhlatamineisiin kuin lapset - ehkä jopa innokkaamminkin. Meillä ei ollut käsitystä siitä, mihin suuntaan meidän kuuluisi lähteä, mutta suunnistus ei ollut vaikeaa kuin vain seurasi isoa ihmismassaa.. Menimme siis katsomaan perinteistä paraatia, joka oli ihan hieno! Paraati ei kyllä liittynyt mitenkään Irlantiin, vaan sillä oli jokin ihan oma teemansa. Ei sitten tultu päätökseen siitä, mikä se mahtoi olla. Seisottiin ensin odottamassa paraatia ainakin tunnin ja itse paraati kesti toisen tunnin. Yksi kaverini oli kuumeessa ja siksi ihan puhki jo paraatin jälkeen!



Loppuillan kiertelimme joitakin turistijuttuja ja katselimme vain maisemia ja ihmispaljoutta. Kävimme esimerkiksi yhdessä katolisessa kirkossa ja oli mielenkiintoista, kun yksi kaverini joka on katolinen, kertoi kaikkia tapoja miten kirkossa kuuluu toimia. Meidän kirkon kiertely loppui aika lyhyeen, kun Shelbyn kännykkä alkoi soida tosi lujaa ja saatiin osaksemme aika pahoja katseita. Shelby pudotti vielä jonkun tavaran, joka rämähti lattialle kolisten ja lopuksi joku nainen tuli komentamaan Shelbyn ulos kirkosta. Voi ei!



Koko reissun ajan piti huolehtia siitä, että kaikki olivat mukana, kun tuntui että aina joku katosi sinne ihmismassaan. Mulla on kuvia vain reissun alkupuolelta, kun mun kamerasta loppui akku (tyypillistä!). Harmittaa vähän, kun olisi ollut niin paljon hienoja paikkoja, joista olisin halunnut ottaa kuvan. Onneksi mun kaverit hoitivat tuon valokuvauspuolen malliikkaasti, niin toivottavasti saan sitten kuvia heiltä. Olisin halunnut verrata Irlantilaisten ja Pohjois-Irlantilaisten aksenttia, mutta en kuullut paikallisten puhuvan paljon ollenkaan, sillä paikalla oli niin paljon turisteja. Kieli, jota sen reissun aikana kuuli eniten, oli espanja! Nimittäin lähes jokainen vastaantulija puhui keskenään espanjaa. Kai espanjalaiset sitten tykkäävät Pyhän Patrikin päivästä erityisesti ;).




Meidän seurue oli aika väsynyt illalla ja siksi päätettiin lähteä yhdeksän bussilla takaisin. Kestihän matka takaisin kuitenkin sen pari tuntia ja Shelbylla oli vielä kuumettakin. Asemalla tavattiin italialaisten ja ranskalaisten seurueet, joilla oli aikeena ottaa sama bussi takaisin kuin meilläkin. Kaikki näyttivät aika väsyneiltä! Italialaiset olivat ostaneet Irlannin lipun ja he joutuivat piilottaa ne Belfastiin tullessa. Täällä kun ei uskalla pitää esillä kumpaakaan Britannian eikä Irlannin lippua, koska se olisi aika radikaali poliittinen ilmaus. Ranskalaiset kertoivat, että heitä oli varoiteltu pitämästä esillä edes heidän (siis ranskalaisen) jalkapallojoukkueen huivia. Voivat kuulemma joutua siitä vaikeuksiin. Tuntuu, että tämä näin Irlantilainen juhlapäivä oli jotenkin tunteita pintaan nostava. Esimerkiksi takaisin tullessa bussimme pysähtyi Newry nimisessä kaupungissa ja siellä tyypit tappelivat kaduilla ihan tosissaan. Huh!

Belfastiin päästessämme otimme paikallisjunan takaisin Jordanstowmiin ja olimme perillä kotona noin yhden aikaan yöllä. Oli taas aikamoinen seikkailu!