Se, onko tämä paikka osa Britanniaa vai Irlantia, ei olekaan ihan helpoin kysymys. Ensinnäkin se riippuu hyvin vahvasti siitä, keneltä asiaa kysyy. Ihan virallisesti Pohjois-Irlantihan siis on osa Iso-Britanniaa, mikä tuntuu vähän hassulta. Paikalliset taitavat loppupeleissä kuitenkin olla aika irlantilaisia. Eräs amerikkalainen kaverini reissasi ympäri Pohjois-Irlantia ja totesi sen olevan aivan erilaista aluetta kuin Belfast on. Hän nimittikin Belfastia "pikku-Lontooksi". Voi ollakin, että Belfast on loppupeleissä aika englantilainen ja muu osa Pohjois-Irlantia olisikin sitten enemmän sitä "oikeaa" Irlantia.
Paikallisilla tuntuu olevan erikoinen suhtautuminen entisiin ongelmiinsa. Troubles nimellä he itse aikaa siis nimittävät. Belfastin keskusta on suhteellisen aatevapaata aluetta, mutta heti kun kaupungista poistuu vähän sivummalle, talojen seinille on ripustettu joko Britannian tai Irlannin lippuja osoittamaan kenelle alue "kuuluu". Myös aika järkyttäviäkin propaganda aiheisia seinämaalauksia eli muraaleja näkee siellä sun täällä. Täällä asuvat ihmiset kuittaavat asian mustalla huumorilla. He joko naureskelevat asiasta vähän liiankin karskilla tavalla tai sitten vaihtoehtoisesti vaikenevat siitä kokonaan. Välillä tuntuu kuin aihe olisi hyvinkin vaiettu ja paikalliset näyttävät toivovan, että entiset erimielisyydet vain unohtuvat tuosta vain jos niistä ei puhuta mitään.
Silti tuntuu, että menneet ongelmat eivät ihan tuosta vain unohdu. Paikallinen kaverimme Jaime vastasi hyvinkin kireästi, kun asiasta häneltä suoraan kysyimme, että kuuluu mielummin Britanniaan kuin Irlantiin, kun punnalla menee euroon verrattuna niin paljon paremmin. Enempää hän ei aiheesta halunnut keskustella. Lisäksi ystäväni, joka opiskelee lakia, kertoi että luennoilla professori oli maininnut sanan troubles vain kuiskaamalla - ihan kuin asiasta ei uskallettaisi puhua kunnolla ääneen. Eräällä luennolla taas sateli hyvinkin kiivaita kommentteja siitä, onko jokin luotettava lähde, kun tekstin kirjoittaja onkin katolinen - ei protestantti. Viime lauantaina näimme myös nationalistien mielenosoitus kulkueen, joka kulki läpi Belfastin. Kulkueessa näkyi olevan myös paljon lapsia vanhempiensa mukana. En epäile yhtään etteivätkö nämä kireät välit kahden puolueen välillä periytyisi, kun lapset niin pienestä asti opetetaan kannattamaan omaa puoltansa.
Kävimme perheeni kanssa, heidän täällä vieraillessaan, Länsi-Belfastissa katsomassa aluetta, jossa tiukasti katoliset ja protestanttiset alueet kohtaavat. Jäljellä on myös peace wall eli rauhanmuuri, joka erottaa nämä alueet toisistaan. Tilanne ei ole ollut räjähdys altis (kirjaimellisesti) enää vuosiin, mutta katukuvasta silti oli nähtävissä, että alue oli selvästi vähän likaisempaa ja jollain tapaa surkeamman näköistä kuin esimerkiksi rikkaimmiston asuttama Etelä-Belfast. Vaikka protestanttien ja katolisten välit ovat jo paremmalla mallilla, tapahtuu Länsi-Belfastissa silti eniten yhteenottoja. Nykyään suurena ongelmana ovat myös jengien tekemät rikokset.
On hankala kuvitella, että näin leppoisessa kaupungissa, jossa kaikki ovat niin hyväntuulisia ja aurinkoisia jatkuvasta sateesta huolimatta, olisi joskus tapeltu niin raa'asti. Suurin osa haluaa selvästi vain pyyhkiä asiat pois päiväjärjestyksestä ja siirtyä eteenpäin. Silti täältä tuntuu löytyvän myös se joukko, joka siihen ei ole vielä valmis ja sekoittaa pakan lopullisesti. Viime aikoina olen seuraillut paikallisia uutisia vähän enemmän ja huomannut, että pinnan alla tosiaankin kuohuu. Asiasta ei vain ehkä jakseta tai haluta enää informoida muuta kuin pieninä sivuotsikoina, että sieltä ja sieltä löytyi taas pommi ja että jengit ovat taas tapelleen Länsi-Belfastissa. Näille ihmisille se on arkipäivää, mikä tuntuu aika käsittämättömältä. Oli hätkähdyttävää, kun saksalainen kaverini Karin kertoi hänen paikallisten opiskelijakavereidensa kysyneen ihmeissään, että eikö joka maassa olekaan ollut samanlaisia kiistoja protestanttien ja katolisten välillä kuin Pohjois-Irlannissa oli (ja on edelleen?). Toinen kysymys oli ollut, että eikö Karinin kotikaupungista löydykään pommeja harva se viikko. Eipä löydy ei!
Ongelmilla ei alkujaan ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan kaksi puoluetta kiistelevät Pohjois-Irlannin maantieteellisistä asioista. Siis siitä, pitäisikö Pohjois-Irlannin olla osa Britanniaa vai Irlantia. Jos karttaa katsoo, on lähes itsestään selvää, että Pohjois-Irlanti olisi osa Irlannin tasavaltaa. Ja niin tuntuvat Irlantilaiset itsekin ajattelevan. Dublinin turistikauppojen kartoissa lukee isolla myös Pohjois-Irlannin olevan osa Irlannin saarta. Silti Pohjois-Irlanti on osa Britanniaa ja se, kuten kaikki hyvin tietävät, miellyttää joitakin enemmän kuin toisia. Jostain syystä Britannia näyttää pitävän Pohjois-Irlannista kiinni hyvinkin tiukasti. Pohjois-Irlanti on taas näyttänyt kehittäneen itselleen jonkinlaisen kompromissin luomalla itselleen oman identiteetin olemalla - no, vain Pohjois-Irlanti ilman Irlantia tai Britanniaa. Tämän näkee esimerkiksi siitä, että täällä Pohjois-Irlannissa on käytössä omat Irlannin punnat. Aika ovela sekoitus Irlantia ja Britanniaa siis!
Näin ulkopuolisen silmin on hankala sanoa, miltä näistä paikallisista oikeasti tuntuu ja mitä he loppupeleissä asioista ajattelevat. Vaikeaa olisi mennä sanomaa, mitä asioille pitäisi tehdä, jotta ongelmat voitaisiin viimeinkin unohtaa. Kaiken kaikkiaan vain tuntuu, että nämä paikalliset tulevat elämään vielä hyvin pitkään menneisyytensä varjossa. Tämä kahden puolueen taisto kun on jollain tapaa
niin syvälle piirtynyt, että siitä ei taideta kovin
helpolla irrottautua - varsinkaan jos kaikki eivät ole sitä vielä valmiita tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti