Belfast Castle ja hurja vuorivaellus

Täällä kukkii kukat talvellakin..

Linnan puutarha

Belfast Castle

Alkumatkasta..

Jo puolivälissä

Vielä aurinko paistaa

Melkein perillä, vaikka tuuli meinasi olla aivan liikaa!

Ja sitten alkoi sataa lunta

Viimeinkin huipulla!

Lähdettiin lauantaina katsomaan Belfast Castle ja muut puhuivat myös patikoinnista. En oikein tiennyt, minne patikoisimme, mutta sujautin silti lenkkarit laukkuun, kun ajattelin maan olevan mutainen. Lopulta minullekin selvisi, että aiomme kiivetä täältä yliopistoltakin näkyvän ison vuoren päälle. Kiersimme ensin linnan, jossa ei oikeastaan paljon kiertämistä edes ollut. Kolme pientä huonetta joitakin aika tylsiä museojuttuja. Linna toimiikin nykyään enemmän ilmeisesti ravintolana ja juhlapaikkana, joten turisteja ei niin huomioida, vaikka siellä paljon tyyppejä kameroiden kanssa olikin heilumassa.

Sitten lähdimme patikoimaan ja alkumatka oli kiva. Aurinko paistoi ja oli ihmeen lämmin. Meidän onneksemme opastukset olivat aika hyvät. Ranskalaiset tytöt eivät olleet tinkineet tyylistä, vaan sipsuttivat korkosaappaissaan aika vaivalloisen näköisesti. Maa oli nimittäin todella märkä, mutainen ja liukas. Pian vettä alkoi satelemaan vähän väliä, mutta sekään ei oikeastaan vielä haitannut. Sää vaihtelee niin usein, että sateestakaan ei jaksa välittää, sillä se loppuu yleensä yhtä nopeasti kuin alkaakin. Pääsimme ensimmäiselle etapille, joka on kallion sisässä oleva iso kolo. Paikalla oli myös paikallinen perhe kahden aivan ihanan koiran kanssa. Heillä oli mukanaan myös espanjalainen vaihto-oppilas. Vaihdoimme heidän kanssaan pari sanaa ja he ottivat meistä myös yhteiskuvan.

Mutta matka jatkui, sillä olimme menossa vasta puolivälissä. Sää muuttui koko ajan huonommaksi ja maa mutaisemmaksi. Ranskalaistytöt kaatuilivat kengillään vähän väliä ja tuuli alkoi olla ihan mielettömän kova. Välillä tuuli puhalsi niin kovaa, että ei vain pysynyt enää pystyssä vaan väkisinkin mätkähti mutaiseen maahan. Ihan uskomatonta! En ole koskaan ollut niin kovassa tuulessa. Ja sitten alkoi sataa vielä luntakin.. Kompuroimme vuoren huipulle väsyneinä ja kylmissämme. Otimme pari kuvaa ja lähdimme äkkiä takaisin päin.. Lopulta eksyimme (en tajua, miten se on mahdollista, kun reitin alas pitäisi olla aika simppeli..) ja harhailimme aika kauan yrittäen löytää oikean polun takaisin lähtöpaikkaan.

Emme löytäneet enää linnaa, mutta tupsahdimme johonkin kylään. Löysimme kaupan ja menimme ostamaan karkkia. Etsimme lähimmän bussipysäkin ja istuimme odottamaan seuraavaa bussia. Meillä ei siis ollut hajuakaan milloin sellainen mahtaisi tulla paikalle. Olimme varmaan aika näky istuessamme siinä lumisateessa vihaisina, mutaisina ja todella kylmissämme. Siinä me sitten odottelimme kaikki eteenpäin tuijottaen ja karkkia syöden. Lopulta bussi, jonka kuuluisi kulkea keskustan väliä vähintään kymmenen minuutin välein, tuli paikalle puolen tunnin odotuksen jälkeen.

Pääsimme bussilla takaisin Belfastiin ja menimme syömään ensimmäiseen kahvilaan, joka vastaan tuli. Paikka sattui olemaan aika edullinen ja viihtyisä. Kaikki alkoivat olemaan hieman paremmalla tuulella ja lopulta menimme amerkkalaisen Joshin, joka asuu Belfastissa, luo juomaan teetä. Sen jälkeen suuntasimme vielä pubiin tarkoituksena kuulla irlantilaista musiikkia, jota emme sitten ehtineetkään kuulemaan, kun menimme paikalle liian myöhään. Meidän seuraamme liittyi myös yksi paikallinen poika, jonka olimme tavanneet aikaisemmin kansaivälisellä lounaalla. Poikaa hävetti kun olimme kuulemma liian turistimaisia ottaessamme kuvia joka asiasta. Mutta hei, pitäähän meidän saada muistoja kaikista hienoista paikoista, jossa me päästään käymään! ;)

Illalla päivän vaellusreissu jo nauratti. Olemme todella ylpeitä, että voimme nyt sanoa käyneemme vuoren huipulla! Ja nyt meillä on yksi uusi hauska tarina kerrottavana. Toisaalta, kun amerikkalainen Caitlin, joka ei vaellusreissulle eilen päässyt mukaan, kysyi lähdemmekö pian uudestaan käymään vuoren huipulla hänen kanssaan, kaikki huusivat yhtä aikaa kauhistuneina: "NOO!".