Elokuva, rugby peli, Belfast Market, konsertteja ja sunnuntain brunssi

Rugby peli

Belfast Market

Torilla myytiin ihania herkkuja

Käytiin elokuvissa tiistaina, sillä silloin kaikkia elokuvia pääsee katsomaan kolmella punnalla! Katsottiin joku lasten animaatio ja se oli aika hauska. Elokuva kertoi vielä Pariisista, jonne me ollaan lähdössä täältä aika isolla porukalla pääsiäislomalla. Ajateltiin mennä tällä viikollakin elokuviin. Ehkä tehdään siitä jopa tapa - eli tiistaista tulee virallinen elokuvapäivä. Sinne on helppo päästäkin.. Kauppakeskus, jossa elokuvateatteri sijaitsee, on nimittäin kahden junapysäkin päässä Jordanstownissa. Käydään yleensä kerran viikossa ruokaostoksilla jossakin isommassa kaupassa ja elokuvateatterin vieressä sijaitsee yksi iso vähän halvempi kauppa, joten lyömme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun saamme hankittua myös ruokaostokset samalla kerralla.

Torstaina olin taas balettitunnilla ja nyt ymmärrän opettajan puhetta jo vähän paremmin. Vaikka baletissa kaikki liikkeiden nimet ovat ranskaksi, on opettajalla silti omia sanontojaan, joita en ymmärrä. Esimerkiksi, kun hän sanoo jalan menevän taakse on se "under" (suom. alle). Ja aluksi en ymmärtänyt sitä ollenkaan! Opettaja, Laura hänkin nimeltään, on muuten todella mukava.Tiukka ja vaativa, mutta hyvä opettaja.

Perjantain balettitunnit olivatkin peruttuja, mutta se ei haitannut, sillä menimme katsomaan rugby pelin kahden kaverini kanssa. Toinen kaverini tuntee yhden paikallisen Jamien, jonka isä ja työkaveri olivat myös mukana katsomassa peliä meidän kanssamme. Nämä paikalliset yrittivät selittää meille pelin sääntöjä innoissaan, mutta emme oikein ymmärtäneet heitä. He yrittivät puhua hitaammin, mutta aksentti oli silti aika paksua ja joistakin sanoista ei meinannut saada selvää. Varsinkaan, kun en rugbyn erikoissanastoon niin paljon perehtynyt.

Peli itsessään oli ihan hieno kokemus! Oli paljon ihmisiä ja tunnelma korkealla. Peli oli siis paikallisen joukkueen Ulsterin kotipeli. Peli muistutti minun ja kaverini mielestä aika paljon amerikkalaista jalkapalloa, vaikka en siitäkään oikeasti tiedä paljon mitään. Mitä nyt elokuvissa on sitä joskus nähnyt! Yllätyin siitä, kuinka hidastahtinen peli oli. Joku heitti pallon jollekin ja pian kaikki tappelivatkin siitä jo maassa päällekäin ja yrittivät repiä palloa itselleen. Ja sama kuvio toistui uudelleen ja uudelleen. Mutta onhan se totta, että jos ymmärtäisi pelin säännöt, niin peli olisi paljon antoisampi.

Itse peliä enemmän minä tykkäsin seurata sitä, kuinka ihmiset olivat niin innoissaan ja tossissaan kannustamassa joukkuettaan. Ja se ilmapiiri oli tosi mukaansatempaava. Seurueemme paikalliset kertoivat, että rugby on laji, jossa ollaan todella ystävällisiä toisilleen. Että pelin jälkeen ei tapella samalla  tavalla kuin jalkapallopelien jälkeen tehdään. Eli katsomassa saa rauhassa kannustaa kumpaa joukkuetta haluaa. Minulle jäi mieleen, kuinka Jamie kertoi jalkapallon olevan peli, jossa herrasmiehet käyttäytyvät huonosti. Rugby on taas kuulemma peli, jossa huonosti käyttäytyvät miehet yrittävät olla herrasmiehiä. Hauskaa! Otettiin lopuksi kuva myös yhden pelaajan kanssa.. Hän oli kyllä "väärän" joukkueen pelaaja, mutta hei rugby pelaaja kuitenkin!

Muut lähtivät launataina Londonderryyn eli toiselta nimeltään Derryyn. Paikka on ihan Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Junalla sinne täältä kestää ehkä noin kaksi tuntia. Paikalliset varoittelivat olemaan skarppina siellä, sillä kuulemma Londonderry on juuri se paikka, jossa aikoinaan käytiin isoimmat tappelut Iso-Britannian ja Irlannin välillä. Ja paikka on kuulemma vieläkin hieman epävakaa. Kaupungista löytyy jatkuvasti pommeja, jotka eivät kuitenkaan onneksi ole ladattuja. Meidän käskettiin kaupunkiin mennessä liikkua isossa joukossa ja olla selvillä siitä, minne on menossa. Ja lisäksi vielä pysyä suunnilleen keskustan alueella. Irlantilaiset kutsuvat paikkaa siis Derryksi ja britit Londonderryksi. Meitä varoiteltiin, että ei kannata huudella kumpaakaan nimeä kaduilla, ihan vain varmuuden vuoksi. Huomattiin tämä myös etsiessämme juna-aikatauluja asemalta. Aikatauluihin on merkitty aina päämääräksi Londonderry/Derry. Eli sama paikka kahdella eri nimellä. Minä ja pari muuta kaveria ei jaksettu lähteä reissulle mukaan, kun muut lähtivät jo niin aikaisin aamulla matkaan (kuka jaksaa herätä puoli kuuden junaan..?). Ajattelimme lähteä käymään siellä sitten jokin toinen viikonloppu.

Lauantaina kävimme sitten kiertelemässä Belfastin torilla. Tori oli ihan kivan kokoinen ja sisätiloissa oleva. Siellä myytiin lähinnä erilaisia etnisiä ruokia, leivoksia, mausteita, leipiä yms. Sitten oli paljon käsitöitä, vaatteita ja kirjoja. Torilla oli myös eri esiintyjiä soittamassa musiikkia ja monet paikalliset näyttivätkin tulleen paikalle nauttimaan brunssia (= aamupäivällä syötävä runsas aamupalan ja lounaan sekoitus). Lätyt, tai krepit niin kuin täällä niitä kutsutaan, vaikuttavat olevan täällä kova juttu. Kreppejä syödään erilaisten suolaisten ja sokeristen täytteiden kanssa. Me kavereiden kanssa ostettiin yhdet, joissa oli sisällä suklaata ja vaahtokarkkeja..

Illalla menimme singer/songwriter festareille Belfastiin. Paikalla oli esiintyjiä jopa Kanadasta asti ja keikat olivat ilmaisia. Kuuntelimme kolme eri akustista sessiota, jonka esiintyjät olivat huikean hyviä! Muusikot istuivat piirissä ja esittivät vuorotellen omia laulujaan aina aluksi kertoen hieman laulun takana olevaa tarinaa. Mielenkiintoista oli se, että esiintyjät olivat todella erin ikäisiä ja erilaisia musiikkityylejä esittäviä. Oltaisiin jääty kuuntelemaan vielä yksi keikka, mutta viimeinen juna takaisin Jordanstowniin lähti yhdentoista maissa.

Sunnuntaina toteutimme kauan puhutun brunssin kavereiden kanssa. Paistoimme lättyjä (eli niitä kreppejä!) ja laitoimme niiden sisään vaikka mitä erilaisia täytteitä. Saksalainen toi mukanaa suklaalevitettä ja maapähkinävoita ja ne olivat aika hyviä! Laitoimme vielä banaaniakin lättyjen väliin ja lopputulos oli aika imelä.

Sunnuntain loppuillan teinkin yhtä mainonnan kurssin kotitehtävää, jossa piti analysoida mainosta ja sen strategioita yms. Mä halusin ottaa eritysesti jonkin suomalaisen mainoksen ja valitsin Fazerin sinisen suklaamainoksen! Saa nähdä, mitä opettaja tykkää ideasta, heh.