St. Patrick's day and Dublin

Vihreä paita ja neliapiloilla kuvioidut onnensukat.

Vihreää kynsilakkaa..

17.3 on suuri juhlapäivä Irlannissa. Silloin juhlitaan pyhää Patrickia, joka mitä ilmeisemmin liittyy Irlannin historiaan jotenkin todella oleellisesti. Mulle ei vaan ihan vielä selvinnyt miten. Tämä juhlapäivä on aikoinaan Irlantilaisten siirtolaisten mukana levinnyt myös esimerkiksi myös Amerikkaan, jota siellä kuulemma juhlitaan  vielä rajummasti kuin itse Irlannissa - mikä nyt tietysti kuulostaa hieman huvittavalta. Harmittelimme päivän sattuneen tänä vuonna lauantaille, sillä se on yleinen vapaapaivä. Olisimme nimittäin saaneet yhden ylimääräisen vapaapäivän koulusta. Meitä käskettiin käyttää jotakin vihreää ja yllätys yllätys meillä kenelläkään ei ollut vaatekaapissa ainuttakaan vihreää vaatekappaletta.. Niinpä me jouduimme käydä ostamassa jotakin.. Mun asustuksen näkee tuolta kuvasta ylempää. Me päätettiin lähteä juhlapäiväksi Dubliniin, joka on siis kaiken juhlahumun keskus. Ja sinne päästyämme huomattiin, että sitä se todellakin on!

Mun herätyskello soi aamulla 6.00. Lähdimme junalla keskustaan ja sieltä otimme bussin kohti Dublinia. Monella muullakin oli ilmeisesti samat aikeet, sillä meitä oli tuplasti enemmän kuin bussissa oli istumapaikkoja. Niinpä pienen hälinän jälkeen paikalle tuli toinen bussi ja kaikki saivat istumapaikat. Toki bussi Belfastin ja Dublinin välillä kulkee ilmeisesti tunnin välein eli eipä siinä suurta vahinko olisi päässy tapahtumaan, vaikka seuraavaa bussia olisikin joutunut odotella. Menopaluu oli muuten ihmeen halpa opiskelijalta!

Mä ja Anna istuttiin etupenkillä, kun meille kummallekin tulee huono olo linja-autossa. Mä mietin bussin lähtiessä liikkeelle, että tarvinkohan turvavöitä vai en. Ensimmäisen viiden minuutin päästä Anna ja minä katottiin toistemme päälle kuin yhdestä sopimuksesta kauhistuneina ja vedettiin turvavyöt kiinni. Bussikuski nimittän ajoi l-u-j-a-a! Hän meinasi ainakin kahdesti törmätä toiseen autoon ja perille päästyämme hän melkein ajoi yhden ihmisen päälle eikä näyttänyt olevan siitä moksiskaan. Maisemat olivat kuitenkin kauniita. Juuri perinteisiä brittiläistä maaseutua eli paljon vihreitä peltoja, kiviaitoja sekä lampaita ja hevosia laitumilla. Mulle tuli mieleen se yksi brittiläinen ohjelma, onkos se Emmerdale? Juuri sellaista maisemaa täälläkin näkyi, kun siinä ohjelmassa on. Erityisen upeaksi maiseman tekee joka paikassa kukkivat kirsikka- ja omepuut. Joka paikka on täynnä isoja puita, jotka on aivan täynnä vaaleanpunaisia kukkia. Upeaa!

Neliapiloita..

Pääsimme perille Dublinin bussiasemalle, joka oli aivan täynnä mitä ihmeellisimpiin vihreisiin asusteisiin pukeutuneita ihmisiä. Suosituimpia asusteita tuntuivat olevan isot vihreät hatut sekä kasvoihin maalatut irlannin liput. Mulle tuli heti mieleen Suomen vappu ja se tunne vaan voimistui, mitä enemmän juhlahumua ehdittiin nähdä. Erona oli ehkä vain se, että aikuiset olivat pukeutuneet ihan yhtä innokkaasti kaikkiin juhlatamineisiin kuin lapset - ehkä jopa innokkaamminkin. Meillä ei ollut käsitystä siitä, mihin suuntaan meidän kuuluisi lähteä, mutta suunnistus ei ollut vaikeaa kuin vain seurasi isoa ihmismassaa.. Menimme siis katsomaan perinteistä paraatia, joka oli ihan hieno! Paraati ei kyllä liittynyt mitenkään Irlantiin, vaan sillä oli jokin ihan oma teemansa. Ei sitten tultu päätökseen siitä, mikä se mahtoi olla. Seisottiin ensin odottamassa paraatia ainakin tunnin ja itse paraati kesti toisen tunnin. Yksi kaverini oli kuumeessa ja siksi ihan puhki jo paraatin jälkeen!

Loppuillan kiertelimme joitakin turistijuttuja ja katselimme vain maisemia ja ihmispaljoutta. Kävimme esimerkiksi yhdessä katolisessa kirkossa ja oli mielenkiintoista, kun yksi kaverini joka on katolinen, kertoi kaikkia tapoja miten kirkossa kuuluu toimia. Meidän kirkon kiertely loppui aika lyhyeen, kun Shelbyn kännykkä alkoi soida tosi lujaa ja saatiin osaksemme aika pahoja katseita. Shelby pudotti vielä jonkun tavaran, joka rämähti lattialle kolisten ja lopuksi joku nainen tuli komentamaan Shelbyn ulos kirkosta. Voi ei!

Koko reissun ajan piti huolehtia siitä, että kaikki olivat mukana, kun tuntui että aina joku katosi sinne ihmismassaan. Mulla on kuvia vain reissun alkupuolelta, kun mun kamerasta loppui akku (tyypillistä!). Harmittaa vähän, kun olisi ollut niin paljon hienoja paikkoja, joista olisin halunnut ottaa kuvan. Onneksi mun kaverit hoitivat tuon valokuvauspuolen malliikkaasti, niin toivottavasti saan sitten kuvia heiltä. Olisin halunnut verrata Irlantilaisten ja Pohjois-Irlantilaisten aksenttia, mutta en kuullut paikallisten puhuvan paljon ollenkaan, sillä paikalla oli niin paljon turisteja. Kieli, jota sen reissun aikana kuuli eniten, oli espanja! Nimittäin lähes jokainen vastaantulija puhui keskenään espanjaa. Kai espanjalaiset sitten tykkäävät Pyhän Patrikin päivästä erityisesti ;).

Meidän seurue oli aika väsynyt illalla ja siksi päätettiin lähteä yhdeksän bussilla takaisin. Kestihän matka takaisin kuitenkin sen pari tuntia ja Shelbylla oli vielä kuumettakin. Asemalla tavattiin italialaisten ja ranskalaisten seurueet, joilla oli aikeena ottaa sama bussi takaisin kuin meilläkin. Kaikki näyttivät aika väsyneiltä! Italialaiset olivat ostaneet Irlannin lipun ja he joutuivat piilottaa ne Belfastiin tullessa. Täällä kun ei uskalla pitää esillä kumpaakaan Britannian eikä Irlannin lippua, koska se olisi aika radikaali poliittinen ilmaus. Ranskalaiset kertoivat, että heitä oli varoiteltu pitämästä esillä edes heidän (siis ranskalaisen) jalkapallojoukkueen huivia. Voivat kuulemma joutua siitä vaikeuksiin. Tuntuu, että tämä näin Irlantilainen juhlapäivä oli jotenkin tunteita pintaan nostava. Esimerkiksi takaisin tullessa bussimme pysähtyi Newry nimisessä kaupungissa ja siellä tyypit tappelivat kaduilla ihan tosissaan. Huh!

Belfastiin päästessämme otimme paikallisjunan takaisin Jordanstowmiin ja olimme perillä kotona noin yhden aikaan yöllä. Oli taas aikamoinen seikkailu!